Miksi soittimen viritys on tärkeää ?

Vastauksia on monia, tässä muutamia:

- Lapsella on kyky oppia paitsi kappaleita, myös äänen sävyjä ja säveltasoja. Esimerkiksi absoluuttinen sävelkorva (absoluuttinen sävelmuisti, kyky tunnistaa soiva sävel/säveliä ilman soittimen tai ääniraudan apua) kehittyy 3-7 vuotiaana (osalla ihmisistä on tosin todettu absoluuttisen sävelkorvan kehittyneen vasta aikuisiässä). Mikäli korvalle tarjoillaan jatkuvasti epäpuhdasta ääntä - ei sävelmuisti kehity parhaalla mahdollisella tavalla. Ympäristön ja oman soittimen äänten välillä on ristiriita.

- Ammattilaisen perspektiivistä katsottuna viritys on todella tärkeää. Olen saanut etuoikeiden soittaa suurten muusikoiden , ja suurten instrumenttien kanssa. Useat Stradivarius-viulut, Testore ja Grancino-sellot, Steinway flyygelit jne.. ovat soineet rinnan harmonikkani kanssa. Vähintä mitä tuossa seurassa voi soittimeltaan vaatia, on se, että se on viritetty huolellisesti. Tästä päästäänkin luontevasti seuraavaan argumenttiin:

- Harmonikan viritys vaikuttaa soittimen yleiseen imagoon. Harmonikka on herättänyt varsin ristiriitaisia tunteita ns. taidepiireissä. Paitsi että ohjelmisto ja osa soittajista eivät ole välttämättä olleet kovin "hovikelpoisia", on harmonikkataidetta tuotu julki valitettavan huonokuntoisilla soittimilla. Jos soitin soi epäpuhtaasti, eivät kuulijat pääse koskaan selville instrumentin, soittaja ja teoksen laadusta.

- Viritys vaikuttaa tulkintaan. Mikäli soittajan korva on herkistynyt intervallien välisille suhteille, erilaiset sointujen, asteikkojen jne. ilmaisutavat monipuolistuvat. Korva "ymmärtää" intuitiivisella tasolla musiikin nyansseja, sävyjä. Renesanssin ja barokin aikaan soittimet viritettiin jopa kutakin kappaletta varten omalla tavallaan, tavalla joka parhaiten ilmensi kappaleen luonnetta.

Mittari vai korva ?

Viritysmittariin luotetaan valitettavan paljon. Tämä voi johtua siitäkin, ettei kaikilla ammatissa työskentelevillä ole kykyä kuulla intervallien sävyjä, karheutta tai puhtautta. Mittari antaa helpon ja turvallisen avun virittämiseen. Joskus vaikuttaa siltä, että viritys tapahtuu silmillä niiden seuratessa mittarin neulaa- korvien sulkeutuessa. Mutta musiikkia ei kuunnella mittarilla, sitä kuuntelevat ihmiset, korvillaan. Mittari ei aste-eroja ilmoita esim. jonkin mollisoinnun kvinttin sävystä Bachin Preludissa, mezzofortessa soitettuna.

On päivänselvää, että todelliselta virittämisen ammattilaiselta vaaditaan yhtä paljon lahjakkuutta kuin esittäväksi taiteilijaksi ryhtyvältä. Maailman parhaat virittäjät, esim. Sergei Barinow, Leonid Setrakow, Philippe Imbert tai Kari Ahvenainen omaavat tarkan korvan, käden (ja työkalun) sekä korvan välisen yhteistyökyvyn sekä "sen jonkin"" joka auttaa ymmärtämään ääntä ja sen perusluonnetta. Näiden taiteilijoiden virittämät soittimen ovat viritetty laajasta perspektiivistä: soitin on paitsi vireessä, myös sen syttyvyys sekä yksittäisten äänten intonaatio on tarkistettu -työssä on jopa otettu huomioon soittajan soittotapa sekä ohjelmisto.

Virittäjien keskuudessa on henkilöitä joiden työ perustuu paitsi viritysmittariin, myös ajatukseen siitä että kaikki vireyden ongelmat ovat hoidettavissa viilalla, eli ns. "viilauskovaiset". Ilmiö on kansainvälinen, tuollaisia henkilöitä löytyy jopa harmonikkatehtaiden palkkalistoilta.

Konserttiharmonikka on äärimmäisen monimutkainen soitin. Puun, metallin, huovan ja nahkan muodostamaan kokonaisuuteen vaikuttavat erilaiset ilmiöt: soittimen rungon jännitystilat, kielipenkkien paineet ja asennot, kielten niittausten kireys, venttiilien kunto ja reagointi kosteuden muutoksiin - vain muutamia mainitakseni. Virittäjältä vaaditaan paljon taitoa jotta soitin saadaan siihen tilaan jossa virittäminen on ylipäätään mahdollista. Olen itse seurannut läheltä sitä, millaista jälkeä saavat aikaan henkilöt joilla ei ole aavistustakaan näistä seikoista. Buddhalaisen ajatusmallin mukaan: "hoitaakseen seurauksen, täytyy löytää ja hoitaa sen syy".

Paljon olisi tästä vieläkin sanottavaa, mutta jatketaan asian tiimoilta toisella kertaa. Hyvät soittajat: muistattehan virityttää soittimenne...?

Mika Väyrynen